Asiakirjan anatomia: mikä on lasku?

Asiakirjan anatomia: mikä on lasku?

”Voitko lähettää laskun?” on kysymys, johon luulisi olevan helppoa vastata. (”Kyllä! Mielellään pian ja mahdollisimman ison!”) Elämä on kuitenkin osoittanut, että monille on epäselvää, mikä lasku oikeastaan on. Erilaisia palveluja ostaessa laskuna on lähetetty monenlaisia papereita, joita yhdistää yläreunaan kirjoitettu sana LASKU. Ihan kaikki niistä eivät kuitenkaan ole olleet laskuja sanan varsinaisessa merkityksessä.

Erilaisten palvelujen tarpeessa olijan on usein helpompaa maksaa lasku kuin palkkaa tai palkkiota: joskus laskuttaminen on myös työn tekijälle taloudellisesti järkevää. Pieninä palasina maailmalla olevaa leipäänsä tienaava törmää siis hyvinkin pian laskuttamiseen. Kannattaakin ottaa selvää, miten pidetään verokarhu tyytyväisenä ja kotiutetaan itselle rahat hyvin tehdystä työstä.

Mitä siis oikeastaan tarkoitetaan, kun kysytään pystyykö joku laskuttamaan? Mikä lasku oikein on? Lyhyesti ilmaistuna lasku on liiketaloudellinen asiakirja. Ulkoasun suhteen ei ole vaatimuksia. Asiallinen ulkoasu ei kuitenkaan vielä takaa sitä, että lasku on asianmukainen. Laskun voi laatia vaikka yksisarvisen kuvilla somistetulle kimallepaperille ärhäkän pinkillä tussilla, mutta sisällön on oltava kunnossa.

Arvonlisäverolaissa määritellään, mitkä ovat pakollisia tietoja, jotka laskun tulee sisältää. Näitä ovat muun muassa laskun lähettäjän arvonlisäverotunniste eli Y-tunnus. Yksityishenkilöillä ei sellaista ole, joten voidakseen laskuttaa on perustettava yritys (tai muu yhteisö), käytettävä laskutuspalvelua tai liityttävä osuuskuntaan. Osuuskunnan jäsenyys on helppo tapa laskuttaa omasta työstä, ja se voi olla myös taloudellisesti laskutuspalvelua edullisempi ratkaisu. Jäsenyyden eduista voi lukea lisää postauksesta 5 hyvää syytä tehdä töitä osuuskunnassa.

Y-tunnuksen lisäksi laskusta on käytävä ilmi muun muassa laskuttajan ja laskutettavan nimi sekä osoite, verokanta ja veron määrä sekä tietysti hinta. Tarkemmat vaatimukset voi käydä tarkistamasta arvonlisäverolaista. Osuuskunnan jäsenen ei toki itse tarvitse tietää kaikkea, vaan riittää kun tietää ketä laskuttaa, mitä ja millä hinnalla heille myydään sekä mikä on verokanta, eli millaista arvonlisäveroprosenttia käytetään. Tämä riippuu siitä, mitä myyt ja minne, ja tarvittaessa lisätietoja saa osuuskunnan henkilökunnalta. Laskun laatii ja lähettää osuuskunta, joka huolehtii myös työn tekijän palkan maksamisesta.

Koko asiakkaalta laskutettavaa summaa ei toki saa omaan taskuunsa, mikä pitää ottaa huomioon jo hinnasta sovittaessa. Osuuskunta pidättää laskun arvonlisäverottomasta tietyn prosentin (tällä hetkellä Paluulla palvelujen myynnistä 8%). Työn tekemisessä tarvittavat välineet ja tarvikkeet täytyy nekin maksaa, ja osuuskunnan työntekijän palkasta pidätetään tietysti myös pakolliset työnantajamaksut. Laskutettavan summan olisi siis syytä olla suurempi kuin vastaavasta työstä maksettavan palkan. Palaamme tähän tulevissa postauksissa.

Jos haluat tietää lisää osuuskunnan jäsenyydestä, ota yhteyttä!

 

Kertyykö työstäsi eläkettä?

Kertyykö työstäsi eläkettä?

Kun jään eläkkeellä, vietän osan vuodesta palmujen katveessa, jossa viehättävät ja palvelualttiit robotit kantavat eteeni pina coladaa ja nauravat vitseilleni. Vai vietänkö sittenkään: palmuja tuskin kasvaa muutaman vuosikymmenenkään päästä Teiskossa eikä pina colada ole ilmaista sekään. Eläkepäivien tulotason ei pitäisi tulla kenellekään yllätyksenä, vaan sitä voi ja kannattaa ajatella jo ennen kuin asia on ajankohtainen.

Jokainen palkkakuittiinsa joskus vilkaissut tietää, että systeemi vetää välistä niin että tuntuu. Eräs osa systeemin ahnasta kouraa on merkitty palkkakuitille nimellä TyEl-eläkevakuutusmaksu. Näin siis siinä tapauksessa, että kyse on todellakin palkkakuitista. Kaikki, mitä joku taho sinulle työstäsi maksaa, ei nimittäin välttämättä ole palkkaa. Tällä on merkitystä esimerkiksi silloin, kun mietit kertyykö työstäsi eläkettä.

Kun ensimmäiset asiakkaat alkavat heilutella rahatukkoja suuntaasi ja vaatia laskua, ihmettelee tuore itsensätyöllistäjä, kannattaako käyttää laskutuspalvelua, perustaa oma toiminimi tai osakeyhtiö vai liittyä osuuskuntaan. Kaikissa vaihtoehdoissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Eräs monista mietittävistä asioista on eläkkeen kertyminen. Sen suhteen osuuskunnan jäsenyys ja työn tekeminen osuuskunnan palkansaajana on erittäin helppo ja yksinkertainen vaihtoehto.

Laskutuspalveluiden käyttäjät eivät toukokuusta 2017 lähtien ole kuuluneet työeläkevakuutuksen piiriin. Mikäli heidän tulonsa ylittävät 7656,26 euron rajan, täytyy heidän hankkia YEL-vakuutus. Eläke ei siis kerry laskutuspalveluiden käyttäjille automaattisesti, vaan he ovat itse vastuussa vakuutuksen hankkimisesta ja omien työtulojensa arvioinnista. YEL-vakuutuksen työtuloon perustuu paitsi eläke, myös äitiys-, isyys- ja vanhempainraha sekä sairauspäiväraha.

Työosuuskuntaan kuuluville, kuten Paluun jäsenille, tilanne on helpompi. He ovat osuuskunnan työntekijöitä eli palkansaajia, joiden palkasta työeläkevakuutusmaksu pidätetään automaattisesti. Asiaa ei tarvitse sen kummemmin miettiä, vaan eläkevakuutusmaksu pidätetään palkasta joka tapauksessa. Se perustuu todelliseen työtuloon eikä sitä tarvitse itse arvioida.

Eläkepäivien koittaessa – sopivan iän saavuttua tai terveydentilan estäessä työnteon –  työuran aikana maksetuilla eläkemaksuilla on paljonkin väliä. Toki voidaan spekuloida sillä, romahtaako sivilisaatiomme ennen eläkepäivien saapumista ja onko millään oikeastaan mitään merkitystä. Ehkä kannattaisi investoida kaikki varansa helteenkestäviin siemenperunoihin joita voi viljellä piilopirtissään Teiskon takamailla? Kaikkihan on toki mahdollista, mutta todennäköisintä on, että eläkekertymällä on merkitystä tulevaisuudessakin.

Osuuskunnan jäsenyys on helppo tapa järjestää työelämänsä ja myös työeläkemaksunsa. Kun tarvitset kumppania, joka pitää huolta laskutuksesta, palkanmaksusta ja muista paperitöistä, ota yhteyttä!

Omaperäiset yhdistelmät myyvät

Omaperäiset yhdistelmät myyvät

Erilaisuus on rikkautta. Usein myös aivan sananmukaisessa mielessä, sillä mitä omaperäisempää jokin on, sitä vaikeampaa sitä on matkia. Itsensä onnistuneesti brändänneet outolinnut, kummien keksintöjen kehittelijät ja muut elämäntapaseikkailijat saattavat onnistua menestymään myös taloudellisesti. Jos omia juttuja tehdessä ansaitsee elantonsa ja kartuttaa verokertymää, sitä voi mielestäni pitää jo menestyksenä.

Leenan tarina

Erikoisten yhdistelmien voima tuli mieleeni, kun osallistuin Paluun järjestämään tilaisuuteen, jossa Leena Saha puhui itsensä työllistämisestä. Leena on ohjaustoiminnan artenomi, kiinalaisen lääketieteen ammattilainen, joogan ja taideterapeuttisten menetelmien ohjaaja. Polku tähän pisteeseen on ollut polveileva ja kierrellyt erilaisten kokemusten ja myös ihan konkreettisesti eri maiden kautta. Tarina alkoi nuoresta maailmanparantajasta, joka lähti intoa täynnä vapaaehtoistöihin Etelä-Amerikkaan ja törmäsi siellä omiin rajoihinsa. Niitä on sittemmin venytetty työharjoittelussa espanjalaisten narkomaanien kanssa sekä pienyrittäjänä Suomessa.

Leenalla on oma yritys, Yogart, (Paluun jäsen: jäsenyydestä on hyötyä myös yrittäjille) joka yhdistelee joogaa ja taideterapeuttisia menetelmiä. Vaikka yritystoimintaa aloittaessa yhdistelmä oli uusi ja erikoinen, pian Leena huomasi samantyylisiä yrityksiä syntyneen enemmänkin. Monille yrittäjille kopioijat, jotka käyttävät toisten ideoita omassa liiketoiminnassaan, ovat todellinen ongelma. Sekä tuotteita että palveluja voidaan kopioida, ja härskeimmät käyttävät toisten kuvia tai tekstejä omassa mainonnassaan. Joskus taas hyvät ideat tulevat mieleen useammille tekijöille yhtä aikaa, eikä samantyylisissä tuotteissa, palveluissa tai mainonnassa ole aina kyse kopioinnista.

Leenalle oma juttu löytyi kiinalaisen lääketieteen yhdistämisestä mukaan palettiin. Hänellä on tutkinto myös kiinalaisesta lääketieteestä, jota hän pystyy hyödyntämään kursseillaan joogan ja taideterapeuttisten menetelmien lisäksi. Tämä yhdistelmä on sen verran harvinainen, ettei samaa tekeviä ole tullut vastaan.

Sitä myydään, mitä osataan tehdä

Nykypäivän valinnanmahdollisuuksien runsaus ja toisaalta pysyvien työpaikkojen harvinaisuus ovat luoneet tilanteen, jossa monien työura ja opinnot tuntuvat koostuvan täysin irrallisista palasista, joita yhdistää vain niiden kokija. Tässä piilee kuitenkin uhan lisäksi myös mahdollisuus. Omat kokemukset ja niiden muodostama osaaminen ovat voimavara, jota ei muilla ole.

Monelle itsensätyöllistäjälle oma persoona on samalla myös liiketoiminnan ydin. Sitä myydään, mitä osataan tehdä. Maailma muuttuu niin hillitöntä vauhtia, ettei kaikkea tarpeellista tai haluttavaa todellakaan ole vielä markkinoilla. En tiedä oliko kukaan osannut arvata kaipaavansa jooga, taideterapeuttisia menetelmiä ja kiinalaista lääketiedettä yhdistelevää kurssia, mutta kysyntää niille kuulemma on.

Asiakkaiden puutteessa kärvistelevän itsensätyöllistäjän kannattaakin miettiä, voisiko omaa osaamista yhdistellä tavoilla, jotka eivät ole aiemmin tulleet edes mieleen. Itse olin mielestäni nimenomaan kulttuurialan ammattilainen, tuottaja, joka sai pyörät pyörimään ja hommat etenemään. Kun huomasin, että myös muiden alojen yhdistyksissä kaivataan tietoa siitä, miten haetaan rahoitusta ja tehdään ruohonjuuritason varainhankintaa, eteeni avautui aivan uusia mahdollisuuksia.(Jos kaipaat koulutusta aiheesta, otahan yhteyttä!)

Facts tell, but stories sell

Vaikkakin arvostan suomen kieltä ja koetan välttää englannninkielisiä ilmauksia suomenkielisessä tekstissä, olen niin ihastunut otsikon riimiin, että haluan käyttää sitä. Tosiasiat ovat tosiasioita, ne kertovat miten asiat ovat. Ihmiset, varsinkin suomalaisessa kulttuurissa kasvaneet ihmiset, kokevat usein olevansa asiaihmisiä, joiden toimintaa tunteet eivät ohjaa. Silti harva valitsee vaikkapa syömiään suklaapatukoita tosiasioiden pohjalta. Päätökseen vaikuttaa tunne, jonka syntymiseen voi myötävaikuttaa kiinnostava tarina.

Toiseksi paras mainos, heti tyytyväisen asiakkaan jälkeen, on tekijä itse: hänen tarinansa, arvomaailmansa, se mikä tekee hänestä juuri hänet. Tarinansa voi toki kertoa monella tavalla, eivätkä ne kaikkein ilmeisimmät tavat ole aina parhaita. Kun etsin vaikkapa maatilamajoitusta, en välttämättä halua heti etusivulta lukea isäntäpariskunnan vaikeasta taipaleesta vesivahingon, jatkuvasti sairastelevien kolmosten ja törkeitä juoruja levittävän eksän ristitulessa (keksitty esimerkki: olen pahoillani jos tällainen elämäntilanne on jollekulle sattunut).

Työelämän aito minä on yksi todellinen versio ihmisestä. Meissä kaikissa on monia puolia, eikä niistä kaikkia tarvitse välttämättä esitellä joka tilanteessa. Koulussa Kajaanissa kaverit väittivät, että ”joka pierua pidättää, se muutakin vilppiä harrastaa”. Itse en uskonut tähän yläasteella enkä usko nytkään. Jotain voi jättää kertomattakin ja olla silti aito. Mutta aito kannattaa olla, sillä se on helpoin tapa erottua massasta. Kukaan ei voi olla samanlainen kuin sinä, ei vaikka miten yrittäisi.

Onneksi markkinoinnissa ja myynnissä ei tarvitse olla täydellinen, riittää että kauppa käy. Kun tarvitset kumppania, joka pitää huolta laskutuksesta, palkanmaksusta ja muista paperitöistä, ota yhteyttä!

 

Kuinka osaaminen hinnoitellaan?

Kuinka osaaminen hinnoitellaan?

”Kun agenttini saa myytyä tuhansien eurojen keikan, mietin aina kauhuissani, olenko todella sen arvoinen”, kertoi eräs esiintyvä taiteilija. Vastasin, ettei asiasta ole epäilystäkään: jos asiakas on valmis maksamaan, totta kai esitys on rahan arvoinen.

Hän ei kuitenkaan ole epäilyksineen yksin. Monia epävarmuus kaihertaa niin pahasti, ettei oman osaamisen myyminen pääse edes alkuun. Miten oman osaamisen voi hinnoitella ja ennen kaikkea: kuinka saada toiset maksamaan siitä? Nämä ajatukset ovat auttaneet itseäni lisäämään myyntiä ja samalla myös tuomaan asiakkaille heidän haluamiaan asioita.

  1. Ratkaise ongelmia
    Vaikka olisit millainen superhenkilö, osaamisesi ei välttämättä kiinnosta ketään. Ihmisillä on liian kiire painiskella omien ongelmiensa kanssa. Jos pystyt ratkaisemaan ne, muututkin rahanarvoiseksi asiantuntijaksi. Ihan kiva juttu, jos osaat piirtää: jos osaat piirtää kuvia, jotka auttavat myymään markkinoinnin kanssa tuskailevan yrittäjän tuotteita, sinulla on taitoja joista kannattaa maksaa.
  2. Sinä-puhe on OK
    Jos olet koskaan lukenut parisuhdeoppaita, tiedät varmaan, että sinä-puhe on tuossa yhteydessä paha juttu. Myynnissä se sen sijaan on jopa suotavaa. Asiakasta ei niinkään kiinnosta, mitä sinä osaat, mitä koulutuksia olet suorittanut ja kuinka kauan olet ollut alalla. Jugurttimainoksessa kysellään hyvinkin tuttavallisesti ”turvottaako?”, jolloin mainostaja puhuu juuri sinulle.  Vaikka hyvät myyjät ovatkin usein varsin ulospäinsuuntautuneita ihmisiä, asiakas omine tarpeineen on kuitenkin huomion keskipisteessä.
  3. Et myy aikaa, vaan itseäsi
    Joskus aikaperustaiselle laskutukselle on perusteensa. Usein kuitenkaan ei. Kun juhlien järjestäjä tilaa esiintyjän viihdyttämään juhlijoita, häntä ei kiinnosta kuinka pitkään esitystä on valmisteltu. Häntä kiinnostaa se, millaisen tunnelman esiintyjä saa aikaan. Jos taitosi mahdollistavat hyvän keikan vetämisen lonkalta, mainiota, kaikki voittavat! Tällöin hintaan kuuluu myös koko aiempi kokemus koulutuksineen ja muine osaamista kasvattavine tekijöineen.
  4. Joskus jäät ilman keikkaa
    Jos pyydät kunnon hintaa, jäät välillä ilman töitä. Kaikilla ei kerta kaikkiaan ole varaa maksaa ja osa ei halua, vaikka varaa olisikin. Vedän itse ruohonjuuritason yhdistysten rahoitusta käsitteleviä koulutuksia, ja joskus minua pyydetään puhumaan ilmaiseksi tai symbolista korvausta vastaan. Menisin mielelläni, jos joku maksaisi minulle siitä, että voisin palvella heitä ilmaiseksi. Mutta kun ei maksa, joudun jättämään menemättä. Tämä on ollut pakko hyväksyä osana oman osaamisensa myymistä.
  5. Harva ymmärtää, mitä ostaa
    … mutta ei se mitään, harva ymmärtää myöskään, mitä myy. Ihmisiä kiinnostavat rakkaus, raha, aika ja muut suuret, tärkeät asiat. ”Enemmän aikaa läheisten kanssa” on niin tärkeä asia, että sillä voi myydä melkein mitä vain siivouksesta einesten kautta risteilyihin. Kynsimuotoilija ei myy värikkäitä sormenpäihin kiinnitettäviä muovinpaloja, vaan tapaa ilmaista itseään ulkonäön kautta sekä ehkä myös omaa aikaa, jolloin kädet on pakko laskea alas. Tulkki ei myy sanoja, vaan ratkaisua kielimuurin tuomaan ongelmaan. Some-asiantuntija ei myy yksittäisiä parilla lauseella varustettuja valokuvia, vaan kasvavaa mainetta.

Onneksi markkinoinnissa ja myynnissä ei tarvitse olla täydellinen, riittää että kauppa käy. Kun tarvitset kumppania, joka pitää huolta laskutuksesta, palkanmaksusta ja muista paperitöistä, ota yhteyttä! Jos haluat tietää, miksi juuri osuuskunta on hyvä tapaa järjestää työelämänsä, lue 5 hyvää syytä tehdä töitä osuuskunnassa.

Turvaduuni mahdollistaa unelmat

Turvaduuni mahdollistaa unelmat

Turvaduuni mahdollistaa unelmat

Elokuvissa naureskellaan usein tarjoilijoille ja muille palvelualan ammattilaisille, jotka pitävätkin itseään oikeasti näyttelijöinä. He vain odottavat suurta läpimurtoaan ja tienaavat sillä välin elantoaan miten pystyvät. Tätä pidetään koomisena: on naurettavaa, kun ihminen ei eläkään unelmatyöllään, vaan joutuu tekemään ehkä epämukaviakin asioita elättääkseen itsensä.

Jotkut puhuisivat ehkä paskaduunista, itse pidän enemmän turvaduunista. Turvaduuni pitää katon pään päällä ja leivän pöydässä silloinkin, kun unelmia ei voi käyttää maksuvälineenä. Se voi mahdollistaa muiden kuin työhön liittyvien unelmien toteutumisen: mukavan kodin, matkoja, henkilökohtaisen eläintarhan ylläpidon tai mikä ikinä tekeekään elämästä hyvää.

”Mitä teet työksesi” on yleinen keskustelunavaus, jonka vastaus määrittää ihmistä pitkään. Mitä kysymykseen pitäisi vastata, jos elanto tulee enimmäkseen kassahommista, valokuvauksesta ja klingonin kielen tulkin töistä, koulutus on jotain puoliksi unohtunutta ja itse tuntee olevansa kuppikakkutaiteilija, vaikka tulovirroista se muodostaakin noin 8%? Pahimmillaan rehellinen, eli pitkä, vastaus saa vastapuolen epäilemään, ettei keskustelukumppani ehkä ole kovinkaan hyvä missään näistä, koska mikään niistä ei yksinään tuo leipää pöytään.

Sinä päätät mitä olet

Kuuntelin kerran kouluttajaa, joka sanoi että pienyrittäjällä tulisi olla useampia tulonlähteitä: kukkakauppias voi aivan hyvin saada osan tuloistaan maansiirtotöistä. Ajatus tuntui täysin järkevältä. Tein aikanaan vuosikaudet töitä vähittäiskaupan alalla, ja muistan useamman työkaverin, joilla oli oma rakas bisnes tai toinen työ jollain selvästi glamoröösimmällä, mutta epävakaammalla alalla. Eihän se, ettei jollain työllä voi niin sanotusti elää, tarkoita etteikö sitä kannattaisi tehdä ja ottaa vastaan ne tulot, jotka siitä voi saada.  Lopun aikaa voi sitten tehdä jotain vähemmän innostavaa tai kehitellä uusia jänniä projekteja, joista joku suostuu maksamaankin.

Usko siihen, että täytyy saada koko elantonsa jostain, ennen kuin voi tuntea menestyneensä luo turhia vaatimuksia ja johtaa pahimmillaan epäedullisiin päätöksiin. Halu ajatella olevansa täysipäiväinen tärkeiden asioiden ammattilainen voi saada ihmisen sanomaan ei täysin asiallisille ansaintamahdollisuuksille, jotka eivät kuitenkaan tue omaa minäkuvaa.

Raha ei kuitenkaan voi olla ainoa mittari sille, onko ihminen oikeasti näyttelijä, kirjoittaja, joogaohjaaja tai vaikka kuppikakkumuotoilija. Ehkä jollekin osa-aikainen kuppikakkumuotoilijuus tuntuu juuri siltä oikealta elämäntavalta, ainakin juuri sillä hetkellä. Parhaimmillaan eri työt tarjoavat toisilleen uusia ideoita ja ajattelemisen aiheita ja tekijälleen virkistävää vaihtelua.

Pienistä tulovirroista kantavaksi pohjaksi

Nykyään, niin kuin usein ennenkin, monien leipä on pieninä palasina maailmalla. Se ei silti tarkoita, että lopputulos olisi välttämättä yhtään vähempää maukas kuin 37,5 tuntia viikossa samassa uunissa kypsyvä rievä. Ajatus siitä, että monista eri lähteistä tulonsa keräävä itsensä työllistäjä on kyllä puhdas ja aatteellinen, mutta kotinsa ahdas ja puutteellinen, ei kuitenkaan pidä automaattisesti paikkaansa.

Se voi kuitenkin pitää paikkansa silloin, jos oma ammatillinen minäkuva on kovin muuttumaton. Yrittäjyydestä ja itsensä työllistämisestä puhuttaessa puhutaan paljon unelmiin uskomisesta ja omannäköisen uran luomisesta. Onnistumisen mittarina pidetään kokoaikaista työtä, tai oikeastaan kokoaikatyötä vastaavia tuloja, juuri siitä yhdestä ainoasta oikeasta työstä. Joskus unelmien tavoittelu, tai oikeastaan sen aiheuttama taloudellinen niukkuus, voi kuitenkin puolivahingossa viedä muun elämän pitkäksi aikaa sivuraiteelle.

Joillain meistä on rikkaita sukulaisia, antelias puoliso tai muita tulonlähteitä, jotka mahdollistavat mukavan elämän unelmia jahdatessa. Jos on näin onnekas, kannattaa kiittää kauniisti tukijoitaan ja/tai suopeaa kohtaloaan ja keskittyä tekemään työllään maailmasta mielenkiintoisempi paikka. Ellei niitä löydy, turvaduunien tekeminen on hyvä tapa luoda omannäköinen työelämä.

Jos tarvitset unelmahommillesi tai turvaduuneillesi taustaorganisaation, joka pitää huolta laskutuksesta, palkanmaksusta ja muista paperitöistä, ota yhteyttä!

Miksi itsensä työllistäminen on niin pelottavaa?

Miksi itsensä työllistäminen on niin pelottavaa?

Itsestään selvä vastaus otsikon kysymykseen on tietysti rahan riittävyys. Ei ole helppoa elää tietäen, että rahaa tulee tilille vain jos itsellä myynti ja laskutus toimivat, sen varsinaisen työn lisäksi siis. Itsensä työllistäminen on kuitenkin pelottavaa myös muista syistä.

Sisäinen sensuuri

Keskustelin äskettäin erään ystäväni kanssa kirjoittamisesta, Hän on tehnyt sitä aina, ja pohti nyt kustantajan löytämistä. Kirjoittaminen, ja nimenomaan yleisölle kirjoittaminen, on monien haave. Tämän haaveen toteuttaminen on nykyään  helpompaa kuin koskaan ennen: blogin voi perustaa täysin ilmaiseksi ja erilaiset somekanavat ovat myös käytössä ilman maksua. Kyllä vain, myönteli ystäväni. Ongelma on vain siinä, että jos joku valitsee kirjoituksesi julkaistavaksi, hän ottaa samalla vastuun siitä että että kirjoitus on siihen tarpeeksi hyvä.

Kustantaja toimii siis myös lukijoille jonkinlaisena laadun takeena ja antaa samalla kirjoittajalle vastuuvapauden. Jos sen sijaan kirjoittaa romaania blogiin jatkokertomuksena tai julkaisee runoja Facebook-päivityksinä (mitä toki tekevät myös muiden kustantamia kirjoja julkaisseet kirjailijat), on ihan itse ja yksin vastuussa siitä mitä muiden silmien eteen saattaa. Entä jos kaikki ajattelevat, että luulen olevani jotakin?

Ymmärrän tämän täysin, vaikka oma itsekritiikkini onkin hiukan alikehittynyt ja olen täysin pidäkkeettömästi blogannut (Rahaa rattaisiin -blogissa siis. Lukeminen omalla vastuulla, niin kuin aina.) jo vuosia ja muutenkin luullut olevani jotakin. Kritiikki pelottaa, ja olisi ihanaa saada joku pehmusteeksi itsensä ja ankaran maailman väliin.

Hakusessa pomo haukuttavaksi

Sama koskee muitakin tekijöitä kuin vain kirjoittajia. Miten omaa osaamista voi myydä, jos siihen ei ole kenenkään lupaa? Paljon helpompaa olisi, jos olisi jonkun palkollisena ja myisi työnantajansa tuotetta. Jos joku kyselisi, miten tällaista kehtaa myydä, voisi irvistellä kuin pakollista lisämyyntiä tekevä kioskimyyjä ja syyttää pomoa.

Fiksu ihminen ei ehkä avoimesti kertoisi olevansa myyntihommissa siksi, että pomo käski. Takaraivossa tuo ajatus kuitenkin on helpottamassa myyntityötä. Tässähän vain tehdään niin kuin on käsketty ja toteutetaan omaa roolia, joka on ylhäältä annettu. Jos kuitenkin myyt omaa osaamistasi etkä sitten osaakaan, ainoa jota voit syyttää olet sinä itse.

Samantyylistä tukea voi antaa myös koulutus. Se onkin tärkeää ja arvokasta ja joissain töissä välttämätöntä. Moniin tehtäviin ei kuitenkaan ole olemassa minkäänlaista koulutusta, sillä maailma muuttuu nopeammin kuin koulutuspolitiikka, Jotkut hommat taas ovat niin harvinaisia, ettei niitä voi oppia kuin tekemällä. Joskus sitä vain huomaa työn, joka olisi tehtävä, ja jos on fiksu ja onnekas, löytää ehkä myös jonkun joka siitä voisi maksaa. Vaatii rohkeutta kertoa, että oma osaaminen on sen arvoista, että siitä kannattaa maksaa. Oma pelko on kuitenkin ainoa asia, joka estää tekemästä sitä.

Jos se toimii, se toimii

Savolaisen elämänviisauden mukaan vastuu on aina kuulijalla. Vakavasti puhuen ja lain mukaan vastuu ei aina ole ostajalla, vaan myyjän pitää ottaa vastuu myymästään tuotteesta tai palvelusta. Tyytyväistä asiakasta on kuitenkin syytä uskoa. Jos osaamisestasi on apua, jos se tuottaa sitä kuuluisaa lisäarvoa asiakkaalle, silloin olet ammattilainen. Valelääkäriksi tai vastaavaksi ei tietenkään tule ryhtyä eikä valehdella omasta osaamisestaan. Toimialat ovat kuitenkin erilaisia: jos tarkoituksena on tuottaa hyvää oloa tai herättää ajatuksia, asiakkaan kokemus on tekijän osaamisen paras mittari.

Hyvä tapa saada itseluottamusta on tehdä jokin projekti ilmaiseksi tai hyvin edullisesti ja pyytää vastineeksi kunnollista palautetta. Pysyvää tapaa alihinnoittelusta ei kannata tehdä, ei ainakaan jos aikoo elättää itsensä työllään. Pahinta, mitä voi tapahtua, on se että huomaat tarvitsevasi lisää tietoja ja taitoja. Jos näin kävisi, se ei olisi ensimmäinen kerta.

Tekemällä oppii. Tämän vuoksi ihmiset, jotka ottavat haasteita, ehkä liian suuriakin sellaisia, vastaan, päätyvät alansa asiantuntijoiksi.  Sitä paitsi: onko loppujen lopuksi niin suurta väliä, otatko kriittistä palautetta vastaan pomolta vai suoraan asiakkaalta? Itsensä työllistäminen on pelottavaa, mutta sen tuoma itseluottamus, elämänkokemus ja ennen kaikkea sen tuomat tulot ovat pienten pelonväristysten arvoisia.

Osuuskunnasta löytyy ihmisiä, jotka ovat päässeet yli osaamisensa myymisen noloudesta ja myös kohtalotovereita, jotka pyörivät toistuvasti samojen ongelmien parissa. Jos kiinnostuit jäsenyydestä, ota yhteyttä!

 

 

5 hyvää syytä tehdä töitä osuuskunnassa

5 hyvää syytä tehdä töitä osuuskunnassa

Joitain vuosia sitten löysin itseni yllättäen tilanteesta, jossa minulta haluttiin ostaa palveluja, mutta minulla ei ollut mitään tapaa myydä niitä. Jos olisin samassa tilanteessa juuri nyt, löytäisin varmaankin nopealla nettihaulla erilaisia niin sanottua kevytyrittäjyyttä tarjoavia palveluita. Tuolloin ajatus oman työn myymisestä ilman yrityksen perustamista oli vielä uusi.

Itse päädyin muutamien kokeilujen kautta Osuuskunta Paluun jäsenyyteen. Osuuskunta myy tarjoamiani palveluja, kuten koulutusta, ja itse saan tekemästäni työstä palkkaa. Tämä on tuntunut helpolta ja järkevältä tavalta järjestää monista erilaisista palasista koostuva työelämäni. Osuuskunnan jäsenenä tehty työ on alkanut pienistä työkeikoista ja kasvanut merkittäväksi osaksi vuosituloista.

Monille osuuskunta on toiminut yrityshautomona, jossa kerätty kokemus ja osaaminen ovat johtaneet oman yrityksen perustamiseen. On hienoa nähdä, miten ideat kehittyvät ja vievät keksijäänsä eteenpäin. Toisille taas osuuskunta on pitkäaikainen työn tekemisen tapa, satunnaisesti tai vaikka kokoaikaisesti. Tässä viisi hyvää syytä työskennellä nimenomaan osuuskunnassa.

 

  1. Osuuskunnan työntekijä ei ole yrittäjä
    Kun osuuskunta on tarpeeksi suuri (kuten Paluu on), eivät sen jäsenet ja työntekijät ole viranomaisten silmissä yrittäjiä. Varsinkin toimintaa aloittaessa voi olla hyvinkin tärkeää säilyttää oikeus työttömyysturvaan.
  2. Osuuskunnalle tehdystä työstä kertyy eläkettä
    Koska osuuskunnan työntekijät ovat työntekijöitä, eivät yrittäjiä, heidän palkastaan pidätetään työeläkemaksu. Työ siis kerryttää eläkettä. Tämä on asia, jota kaikkien kannattaa miettiä jo ennen kuin eläkeikä häämöttää.
  3. Se on todella helppoa
    Koska osuuskunta yrityksenä hoitaa niin sanotut paperityöt, yksittäinen jäsen voi keskittyä tekemään työnsä hyvin ja etsimään uusia asiakkaita. Jos osuuskunnan jäsenellä on intoa osallistua osuuskunnan pyörittämiseen, siihen myös mahdollisuus pyrkimällä vaikkapa osuuskunnan kokouksessa valittavan hallituksen jäseneksi.
  4. Alkupääoma on pieni
    Osuuskuntaan liittyessä maksetaan osuusmaksu, jonka päättää osuuskunnan kokous vuosittain. Mikäli joskus päättää erota osuuskunnasta, sen saa takaisin. Tätä kirjoittaessani maksu on Paluulla 150 euroa. Muita aloituskustannuksia ei ole, sillä osuuskunta hoitaa taloushallinnon, vakuutukset ja muut vastaavat kustannuksia aiheuttavat paperityöt.
  5. Yhteisön tukea sitä kaipaaville
    Osuuskunnan jäsenet tapaavat toisiaan niin osuuskunnan kokouksissa kuin muissakin tilaisuuksissa. Paluun kaltaisessa osuuskunnassa on osaajia useilta erilaisilta aloilta: jäsenet eivät kilpaile keskenään, vaan pikemminkin tuottavat uusia ideoita erilaisten kykyjen ja kokemusten kohdatessa.

Helppous ja kätevyys rahoitetaan kaikesta osuuskunnan myymästä työstä perittävällä maksulla, jonka suuruuden päättää osuuskunnan kokous. Tällä katetaan esimerkiksi taloushallinnosta, vakuutuksista ja viestinnästä aiheutuvia kustannuksia. Tätä kirjoittaessani palvelujen myynnistä peritään 8 % maksu.

Osuuskunta Paluu toimii pääasiassa Tampereella ja pääkaupunkiseudulla. Jos kiinnostuit jäsenyydestä, ota yhteyttä!

Jenni Kallionsivu

Työllisty hankkeella

Työllisty hankkeella

Hankkeet kehittävät eri alojen toimintaa eteenpäin ja niiden avulla
mahdollistuvat monet uudet ilmiöt. Vaikka välillä kuulee puhuttavan
”hankehelvetistä”, tuovat hankkeet työelämään myös uudenlaista
energiaa.

Ne myös tarjoavat työmahdollisuuksia, jollaisia ei aiemmin ole
ollut. Jos keksit hyvän idean ja saat myytyä sen muille, voit päätyä
töihin itse kehitettyyn hankkeeseen.

Työllisty hankkeessa -tilaisuudessa 5.4. klo 13.30 Talent Spacessa (Satakunnankatu 18 A)

Tampereella Jenni Kallionsivu kertoo, kuinka
kehitti itselleen työn palattuaan ulkomaanjakson jälkeen takaisin
Suomeen. Itse luotu projektityö tarjosi paluumuuttajalle ammatillisia
haasteita sekä suhdeverkostoa ja ideoita, joista on versonut pysyvä
osa freelancerin työpalettia.

Tilaisuudessa käsitellään seuraavia asioita:
– miten tunnistat hyvä hankeidean?
– yhteistyökumppaneiden löytäminen
– mistä rahat?
– kuinka tästä eteenpäin eli jatkosuunnitelmien teko

Koulutus sopii monen eri alan osaajille, jotka etsivät uutta työtä
nyt tai tulevaisuudessa. Jos alallasi – alalla jolla olet
työskennellyt tai alalla jolla haluaisit työskennellä – tehdään töitä
hankkeissa, tämä koulutus voi olla juuri sinulle. Luvassa on
kokeneen hankehain omakohtaisia kertomuksia, tiukkaa asiaa
hankkeisiin liittyen sekä runsaasti keskustelua.

FM Jenni Kallionsivu on muun muassa tuottaja, järjestöaktiivi ja
järjestöjen varainhankinnan ja rahoituksen kouluttaja sekä bloggari.
Hän kirjoittaa blogia osoitteessa www.rahaarattaisiin.fi ja
käsittelee siellä myös hankerahoitukseen liittyviä aiheita.

Lisätietoa ja ilmoittautuminen täällä.

Kuuntele: Paluumuuttajat puhuttavat Yle Puheella

Kuuntele: Paluumuuttajat puhuttavat Yle Puheella

Miksei paluumuuttajien osaamista hyödynnetä Suomessa? Pitäisikö osaavia suomalaisia jopa vähän houkutella takaisin maailmalta kotimaahan? Entä voisivatko takaisin Suomeen muuttaneet toimia sillanrakentajina suomalaisten ja maahanmuuttajien välillä?

Osuuskunta Paluun toimitusjohtajan Outi Lehtosen mukaan Suomeen palanneen ulkomaankokemus ja osaaminen saatetaan ohittaa täysin.

Mitä osaamista sinulla on? Pidätkö kynttilääsi vakan alla? Tule mukaan paluun toimintaan!